Jos osakkeen kurssi on laskenut viisi päivää peräkkäin, moni sijoittaja alkaa ajatella, että nousun täytyy olla jo lähellä. Samalla tavalla kolikonheitossa tai korttipelissä pitkän samanlaisen tapahtumasarjan jälkeen tuntuu intuitiivisesti siltä, että seuraava lopputulos olisi ”velkaa” toiselle vaihtoehdolle. Todellisuudessa kyse on usein samasta ajattelun vinoumasta. Käyttäytymistaloustiede on osoittanut, että ihmisen aivot etsivät jatkuvasti kaavoja myös tilanteissa, joissa tapahtumat ovat toisistaan riippumattomia. Tämä vaikuttaa sekä sijoituspäätöksiin että tapaan, jolla arvioimme sattumaa.
Miksi satunnaisuus tuntuu niin vaikealta hyväksyä?
Aivomme rakentavat nopeasti selityksiä toistuville tapahtumille, sillä epävarmuus tuntuu ihmisestä epämukavalta. Kun sama lopputulos toistuu useita kertoja, alamme helposti uskoa sen kertovan tulevasta kehityksestä, vaikka kyse olisi puhtaasta sattumasta. Tämä taipumus auttaa monissa arjen tilanteissa, mutta sijoitusmarkkinoilla se voi johtaa harhaan.
Kun näemme useita samanlaisia lopputuloksia peräkkäin, alamme helposti uskoa niiden muodostavan jonkinlaisen säännön. Todellisuudessa yksittäisen tapahtuman todennäköisyys ei useinkaan muutu aiempien tulosten perusteella. Juuri tässä piilee niin sanottu Gambler’s Fallacy, eli pelaajan harha.
Voittoputket voivat johtaa harhaan myös sijoittamisessa
Käyttäytymistaloustieteen tutkimuksissa tätä ilmiötä havainnollistetaan usein toistuvien päätöksentekotilanteiden avulla. Esimerkiksi online blackjack tarjoaa ympäristön, jossa monet uskovat aiempien jakojen vaikuttavan seuraavaan lopputulokseen, vaikka näin ei todellisuudessa ole. Esimerkki auttaa ymmärtämään, miksi ihmisen intuitio ja tilastollinen todennäköisyys eivät aina kulje käsi kädessä.
Sama ajattelutapa näkyy sijoitusmarkkinoilla. Jos tietyn yhtiön osake on noussut useita päiviä peräkkäin, osa sijoittajista odottaa nousun jatkuvan automaattisesti. Toiset taas uskovat kurssin laskevan pian vain siksi, että nousua on jatkunut ”liian pitkään”. Kumpikaan päätelmä ei yksin kerro mitään tulevasta kehityksestä ilman uutta markkinainformaatiota.
Miltä tämä näyttää käytännössä?
Kuvitellaan sijoittaja, joka seuraa päivittäin samaa osaketta. Viiden laskupäivän jälkeen hän päättää ostaa, koska ”nyt suunnan on pakko muuttua”. Päätös perustuu kuitenkin aiempaan hintakehitykseen eikä yrityksen tulokseen, markkinatilanteeseen tai arvostukseen. Tällöin päätöksentekoa ohjaa todennäköisemmin psykologinen vinouma kuin rationaalinen analyysi.
Miten tunnistaa oma ajattelun vinouma?
Täydellistä puolueettomuutta ei ole olemassa, mutta omia päätöksiä voi arvioida kriittisemmin muutaman yksinkertaisen kysymyksen avulla.
- Perustuuko päätökseni faktoihin vai viimeisimpiin tapahtumiin?
- Oletanko trendin jatkuvan ilman uusia perusteita?
- Pidänkö sattumaa merkkinä jostakin suuremmasta ilmiöstä?
- Voisinko perustella saman päätöksen myös ilman aiempaa voittoputkea tai laskusarjaa?
Jo pelkkä näiden kysymysten pysähtyminen voi vähentää impulsiivisia ratkaisuja.
Tutkimus tukee ilmiötä
Käyttäytymistaloustieteen uranuurtajat Daniel Kahneman ja Amos Tversky osoittivat jo vuosikymmeniä sitten, että ihmiset tekevät järjestelmällisesti ennustettavia arviointivirheitä epävarmuuden vallitessa. Kahneman sai taloustieteen Nobelin palkinnon vuonna 2002 juuri tästä tutkimussuunnasta, joka on sittemmin vaikuttanut merkittävästi myös sijoittamisen tutkimukseen.
Ilmiö näkyy edelleen markkinoilla. Lyhytaikaiset kurssiliikkeet saavat usein enemmän huomiota kuin yritysten pitkän aikavälin kehitys, vaikka jälkimmäinen vaikuttaa sijoitustuottoihin huomattavasti enemmän. Aiheeseen voi tutustua myös nesteosake.com in sijoittamisen perusteita käsittelevissä artikkeleissa, joissa korostetaan pitkäjänteisen päätöksenteon merkitystä.
Lisätietoa käyttäytymistaloustieteestä ja Daniel Kahnemanin työstä löytyy myös Nobel Prize -säätiön julkaisemista materiaaleista: Nobel Prize – Daniel Kahneman.
Hyvä sijoituspäätös alkaa oman ajattelun tunnistamisesta
Sijoittaminen ei ole pelkästään numeroita, vaan myös psykologiaa. Mitä paremmin tunnistamme omat ajattelun vinoumamme, sitä helpompi meidän on erottaa aidot signaalit satunnaisesta kohinasta. Kaikki virhearviot eivät ole vältettävissä, mutta niiden vaikutusta voi pienentää pysähtymällä hetkeksi arvioimaan, mihin oma päätös todella perustuu. Pitkällä aikavälillä juuri tämä tapa ajatella voi olla arvokkaampi kuin yksittäisen markkinaliikkeen ennustaminen.
